Aloitus

Heippa!

Sain pari päivää sitten tietää, että meidän perheeseen liittyy pian pieni ranskanbulldoggi tyttönen. Vielä tämä palleroinen on marsun kokoinen, mutta parin viikon päästä temmelletään täyttä häkää. Nimiä hänelle ollaan mietitty päät puhki, mutta viimein taidettiin päätyä hyvään ratkaisuun. Hänen nimekseen tulee Myy!

Koira-haaveet sai alkunsa ystävien ranskanbulldogeista. Toinen jo 10 vuotias valloittava pappa ja toinen taas vasta neli kuinen riiviö. Olin aina ajatellut, että tulevaisuudessa aijon ottaa koiran. Yhtenä päivänä sitten vain mietin, että miksi en voisi ottaa nyt koiraa? Olenhan pian valmistumassa lukiosta ja asuntoni on sopivan kokoinen minulle ja koiralle sekä asunnon sijainti on erinomainen koiraperheelle. Jos raha on ainoa asia mikä askarruttaa niin miksi ei! Toki eläinlääkärikuluihin tms. on varauduttava.

Siispä aloitin säästökuurin. IHAN kaikki ylimääräinen meni säästöön. Asun tällä hetkellä yksin, joten asumiskulut ovat suuremmat, kuin jos asuisin kaksin poikaystäväni kanssa. Opintotuella ei koiria ostella, mutta kyllä sieltäkin saadaan jonkin verran nipistettyä. Viime kesän kävin töissä, joten olin säästänyt jo pohjakassaan ihan mukavan summan. Pian säästöön olikin kerääntynyt niin, että koiran osto voisi olla lähellä.

Jo säästökuurin aloitettuani aloitin myös laittelemaan eri kennelille viestiä, että minulla oli suunnitelmissa hankkia bulldoggi. Tiesin, että oikean pennun löytämisessä menee aikaa, koska ranskanbulldoggien kysyntä on suurempi kuin tarjonta. Halusin olla myös tarkka, koska markkinoilta löytyy kaikenlaisia koiramyyjiä. Päätavoitteenani oli löytää kasvattaja, jolla on itselläänkin tavoitteena tuoda maailmaan terveitä ja hyvinvoivia pentuja. Joillakin ranskanbulldogeilla kun on tunnetusti monenmoista vaivaa...

Miksi juuri ranskanbulldoggi?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan olen ihastunut ranskiksien luonteeseen! Se jääräpäisyys ja älykäs luonne mikä niiltä löytyy on täyttä kultaa. Toisinaan voi aiheuttaa myös pään vaivaa... mutta yleensä ovat upeita seurakoiria. Tuskin maltan oottaa, että kohta perässäni tallustaa pallero eikä mun koskaan enää tarvitse olla kotona yksin!

Olen ihan vasta-alkaja näissä ranskis-jutuissa, mutta pikkuhiljaa opin yhä enemmän. Tervetuloa seurailemaan, miten tämä elämä koiran kanssa alkaa luonnistumaan!